Kosiomatkalla

Retki Pohjois-Karjalaan on nyt takana. Kilometrejä kertyi liikkuvaan koirankoppiin sellaiset 1300, mutta kyllä se oli joka metrin arvoista :)
Wallu-miäs oli juuri sitä mitä toivoinkin, ja enemmänkin. Iloinen, avoin (kyllä, kieli kävi suussa ennen kuin ehdin kumartua!), rauhallinen, järkevä koira, joka oli navetassa lehmien keskellä ihan kuin kotonaan. (Hih, sehän oli kotonaan!)
Ensimmäiset treffit Jalliksen kanssa oli heti kun oltiin päästy perille, eli sunnuntaina 8.1. Jallis esitti oikein hienot kosiotanssit ja vikitteli Wallua kuin paraskin ilolintu :D Ajattelin että saattaa olla vielä turhan aikainen ajankohta (juoksupäivä 10-11), mutta mitä vielä, niks naks ja nalkkiin. Kyllä on helppoa kun koirilla on vietit kohdallaan.

Alla huonolaatuisia kosiotanssikuvia maanantailta:

Hymyillä pitää :)

vikiviki :D

Onks pakko jos ei taho?

Ei se ihan hevosen kokonen oo :D

Maanantaina mun piti ottaa kuvia kosiotanssin pyörteistä, vaan kuinkas sitten kävikään? Kovin oli nopeaa toimintaa, ja kuvasaalis jäi suppeaksi ;) Homma toimii!

Tiistai aamuna oli suunnitelmana käydä lenkillä ryhmärämän kanssa ennen varsinaisia treffejä ja kotimatkaa, mutta... Wallu ja Jallis oli tositoimissa ennen kun ehdin kunnolla lauman autosta vapauttaa... Joten sopii olettaa että ajoitus osui melkoisen oikein :) Kolme astutusta, ja joka kerta n.20min nalkissa. Nyt alkaa sitten jännittävät ajat!

Lenkillä käytiin koko joukkueen kanssa maanantaina ja tiistaina. Kivaa kun on fiksuja koiria, pystyi pitämään kaikki mukana vaikka yksi on juoksussa, yksi toipuu selkäleikkauksesta jne. Hienot on maisemat Pellonpään porukalla siellä, kyllä kelpaa ulkoilla!

Aamulenkille lähdössä

Kirpeän kaunis pakkanen <3

Wallu lenkkeilee ;)

Kalle, Wallun vauhdikas poika :)

Kaunis ku mikä!

Kalle ja Lennu

Ultraan mennään heti kun mahdollista. Kolmen-neljän viikon piina on nyt edessä, sitten katsotaan saanko alkaa kokoamaan pentulaatikkoa. Voi kun luontoäiti olisi suosiollinen!

Paljon kuvia löytyy albumista. Klikkaa TÄSTÄ.